Ja hei taas. On muuten mielenkiintoista aloittaa kirjoittaminen kun päässä ei liiku yhtään mitään. Ei ole kirjaimellisesti mitään sanottavaa. Jonkun (enemmistön) mielestä silloin on hyvä hetki olla siis sanomatta mitään, mutta ehei.. Ei nyt lähdetä sellaiselle linjalle lainkaan. :) Otan tän kirjoittelun jonkinmoisena kasvuprosessina kuitenkin.. Pyrkimys on löytää taas vuosien jälkeen jotain sanottavaa. Joskus 15 vuotta sitten tein sen päätöksen, että on parempi olla joko pidetty tai vihattu, kunhan ei ole muille täysin merkityksetön. Todella yllättävä fakta varmasti kaikille on se, että sinne vihatun puolelle on kummasti kallistunut tähän asti. :D Mutta, tosiaan, vuosien saatossa on unohtunut vähän tämä periaate ja nyt kova pyrkimys palauttaa se takaisin. Joten, ystävät hyvät, nyt jauhetaan vähän paskaa!

 

Maailmassa tosiaan on yksi ihminen, joka on ainakin lähes koko ikänsä pitänyt musta. Kummipoika. Ongelmaksi alkaa vaan muodostua, että tein siitä hirviön ja mulla on nyt ajoittain vaikeuksia sietää sitä.

Hups.

Tarina alkaa noin vuoden takaa kun halusin käydä Lukon pelissä ja seura oli vähän hakusessa. No minähän fiksuna sitten päätin, että kummipoikahan voi lähteä hallille seuraksi. Kyllä muksu siellä nyt viihtyy kunhan tädillä on rahaa ja kioskista ei lopu herkut. Näin vuotta myöhemmin voi jälkiviisaana todeta, että olishan sitä voinut mennä vaikka ihan yksinkin.. Mutta kun ei silloin käynyt mielessä, että siitä voisi edes tulla sellainen jääkiekkofanaatikko mitä se nykyään on. Ja siis itse kuitenkin jaksan jonkun verran jopa höpöttää jääkiekosta kun seuraan sitä sentään. Ja olen silti ihan kypsä. Miettikää siskoani, jota ei voisi vähempää kiinnostaa ja joka nyt joutuu 24/7 kuuntelemaan kuka pelaaja pelaa missäkin ja mikä joukkue milloinkin on siirtynyt sarjataulukossa.. Ja vielä esittää että sitä kiinnostaa. :O Respectit sinne. Olen aika sydämetön, mutta jopa itsellä on herunut vähän sääliä siihen suuntaan. Se on siskolle kuitenkin vähän sama asia kuin itselle olis kuunnella 24/7 selostusta salatuista elämistä, sen juonikuvioista ja näyttelijöistä. Yök. Ei pysty. Ei kykene. Olkaa hiljaa.

 

Nyt kun on naama yök-ilmeessä jo pelkän ajatuksen takia niin siirrynpä iloisempiin aiheisiin..

 

KOLMEKYMPPISET ENS KUUSSA!!1

Kyllä, lasken sen iloiseksi aiheeksi. Kieltämättä lievä ikäkriisi pukkaa päälle, jos asiaa ajattelee.. Joten keskityn miettimään vain juhlia. Elikkä 17.3. voi lähettää onnentoivotukset, surunvalittelut ja lahjakuljetukset tänne päin. Kiitos jo etukäteen. <3

Vähän hirvittää, että osallistuuko niihin juhliin kukaan muu kuin minä ja siskot. :D

 

Alla on hyvä kuvaesimerkki siitä kuinka hyvä olen tekemään kavereita.

Terveisin Porissa asuva Raumlaine.