Ihan tarkennuksena: En vietä nyt aamua, ajatukset vaan pyörivät huomenta-sanan ympärillä. :) Olin äsken suihkussa ja siinä hiuksia pestessä luonnollisestikin ajatukset taas pyörivät ympyrää ja jäin pohtimaan, että missä iässä huomenta-sanaa pitää alkaa käyttämään ollakseen normaali. Näin muutama päivä ennen kolmekymppisiä en edelleenkään koe tarpeelliseksi toivottaa "Hyvää huomenta!" jokaiselle ihmiselle, jonka aamulla näen. Esimerkiksi työpaikalla on ihmisiä, jotka kirjaimellisesti loukkaantuvat, jollei sitä heille sano. Ja sekös arvatenkin saa itseni pihtailemaan sen sanan käyttöä vielä enemmän. Ensimmäiselle vastaantulijalle sen saatan sanoa, mutta kun näen seuraavat 20 ihmistä niin en todellakaan jaksa toistaa itseäni kahden metrin välein. Veikkaan, että suurin osa on tietoisia klo. 7.00 aamulla, että on kyse aamusta. Ihan ilman, että sanon sen..

Mutta, kysymys tosiaan kuuluu, että missä iässä se huomenta-sana täytyy lisätä sanavarastoon? Siis joo, tottakai sitä koko ikänsä satunnaisesti käyttää, mutta missä vaiheessa siitä tulee pakollinen paha? Kuka muistaa esimerkiksi kouluaikoina toivottaneensa kouluun mennessä jokaiselle kaverille huomenet? Saati jokaiselle vastaantulijalle? Ehkä joku väkinäinen ja väsynyt "Moro." saattoi irrota, mutta sitäkään ei ollut pakko sanoa. Pelkkä nyökkäys riitti, jos siltä tuntui.

Eli onko huomenen pakkokäyttö osa aikuistumista myös? 

 

Palatakseni vielä siihen, että kaikki varmaan tiedostaa aamuisin ilman sanomistakin, että on aamu.. No, en silti ole ihan varma siitä. Ihan päivittäin kun kohtaa ihmisiä töissä, jotka kauniisti sanottuna ovat vähän hölmöjä, niin... No, aika tuskaista välillä on. Olen todella huono sietämään tyhmyyttä. Tietämätön saa olla, muttei tyhmä. Annetaan nyt esimerkkitapaus, että tiedätte mistä puhun:

Työtehtäviin kuuluu välillä tuotteiden mittojen tarkistaminen ja samalla pisteella työskentelevä työkaveri sitten joskus alkoi kysellä, että kuinkahan paljon haittaa kun mität on sentin liikaa molempiin suuntiin. Koon piti olla 160x100mm ja hän sitten sanoi niiden olevan 170x110. Tuijotin siinä vieressä kun hän mittasi ja sanoin nauraen vaan, että mittaaminen kannattaa aloittaa nollasta eikä ykkösestä, jos haluaa saada oikean mitan. (Kyseessä siis on tosiaan ihminen, joka useinkin heittää kaikenlaisia hölmöyksiä ilmoille. Joten en aluksi pitänyt tätä mitenkään poikkeavana.) Mutta kun tämä ihminen ei sitten uskonut asiaa. Kovasti väitti, että mittaaminen aloitetaan aina ykkösestä. Niin on kuulemma jo koulussa opetettu. (Osaan hyvin kuvitella, että joku hieman sarkastinen opettaja on joskus sanonut sille, että "Joo, tottakai, aloita mittaaminen vaan ykkösestä niin hyvin menee". Ja hän on luultavasti uskonut.) Mutta tosiaan, lopputulos oli se, että mitta "16 cm" aloitetaan hänen mukaansa mittaamaan ykkösestä ja kuitenkin lopetetaan kuudentoista kohdalla. Mitä itse sanoisitte vastaavassa keskustelussa sille toiselle? Jos yrität selittää noinkin simppeliä asiaa ja toinen väittää vaan tosissaan vastaan? Itse menin sanattomaksi. Tuijotin häkeltyneenä vaan muita paikalla olleita ja kävelin pois. Ja tämä ihminen on siis tosiaan elänyt yli 50 vuotta maailmassa, jossa sen kaikki mittatulokset on ollut väärin. Komiaa. En voi muuta asiaan edelleenkään sanoa.

Ja jos tosiaan asia olisikin niin, että koulussa olisi hälle sillä tavalla opetettu, niin siinä on juurikin nähtävissä se ero tyhmyyden ja tietämättömyyden välillä. Tietämätön osaa kyseenalaistaa kuitenkin asian jossain vaiheessa. Tyhmä ei.

 

Edellä mainitusta tapauksesta (ja lukuisista muista) innostuneena saavutin perjantaina pitkäaikaisen tavoitteeni. Kävin Mensan testissa. Tavoilleni uskollisena kävelin paikan päälle nokka pystyssä omahyväisesti ja maksoin 40 euroa siitä, että masensin itseni. Sehän meni siis ihan päin helvettiä. Todellinen tavoite oli, että 120 on minimitavoite ja kaikki loput on plussaa, mutta sieltä pois kävellessä tuntui siltä, että melkoinen arpaonni saa olla, jos tulos on edes 110. Tulokset viipyy 1-2 kk ja luultavasti jos kuorta avatessa ei tule ihan epätoivoista itkua niin palaan asiaan vielä täällä. Ja jos (ja kun) tulos on alle 120, niin "unohdan" puhua tästä asiasta enää koskaan toiste.

 

Erään asian siellä testissä silti havaitsin. Ei se ihan neljänkympin arvoinen havainto ollut, mutta voin sentään sanoa saaneeni jotain silläkin rahalla.. Mutta niin, havainto: Paikalla oli 5 testin tekijää ja kaikki, itseni mukaan lukien, olivat sosiaalisesti tökeröitä. Eli ilmeisesti kaltaiseni ihmiset, jotka menee mensan testiin päteäkseen sillä tuloksella ovatkin kaikki samanlaisia. Sosiaalisesti melko kyvyttömia. Pakko silti myöntää, että haluaisin perustaa kyseisten ja vastaavien ihmisten kanssa jonkun kerhon. Ja rehellisesti uskoisin nauttivani myös siitä seurasta. Siellä kukaan tuskin kiukuttelisi, jos en sanoisi huomenta. :D

 

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille. Nauttikaa. Mistä ikinä sitten nautittekin.

 

(Kommentointi on muuten sallittua. Jopa suotavaa. Jos joku uskaltaa sen osion korkata niin saatan jopa kaivaa kaapista hatun ihan vaan nostaakseni sitä päästäni.)