Aika kauan on viime kirjoituksista. Melkoisesti on elämä kyllä muuttunut.. Ja paskat. :D No, jos jotain muutoksia haetaan niin työttömyyden sijasta olen tehnyt parannuksen ja käyn nykyään töissä. Mielekkäässä sellaisessa? Not really.

Siirryin viikko sitten nykyaikaan ja ostin uuden puhelimen. Siitä päästäänkin päivän aiheeseen: WhatsAppissa kinastelu. Siitä on tämä sunnuntai tehty. Voi elämän kevät.. Vaikka siellä ääniviestinä voikin ihmisille haistatella ja valita hymiöistä paskakasan niin kyllä mua tänään harmitti ettei sen kautta pystynyt läpsäsemään toista kasvoille. Sen verran ääliö oli toisessa päässä, ettei se olisi voinut kuin tehdä hyvää sille. 

Mä sit vihaan sellaisia ihmisiä, jotka näkee vain yhden tavan tehdä asioita ja elää elämää. Jos mä kaikkien muiden elämäntapojen mukaan eläisin elämääni niin seuraavaksi olisin hieromassa paskaa naamaani iltaisin, ihan vaan kun joku ihminen sanoo sen olevan puhdistava kokemus.

Kysymys kuuluu varmaan et miks ihmeessä mä sellaisen ihmisen kanssa olen tekemisissä? Ainakin mä kysyin sitä iteltäni tänään kun puhaltelin raivosauhuja parvekkeella ulos. :D Se on ihan saatanan ärsyttävä, rajoittunu, pinnallinen, tunnevammainen kusipää ja mulkku. Noin niinku muutamalla sanalla kuvailtuna. Mut mä pidän siitä. Tai lähinnä siitä, ettei meillä ole mitään yhteistä. :) Koittakaapa ihmiset itse etsiä sellainen ihminen, jonka kanssa ette ole koskaan samaa mieltä mistään ettekä pidä mistään samoista asioista. Se siitä tekee niin mielenkiintoista, että siitä haluaa pitää kiinni. Jokaiseen keskusteluun sisältyy aina niin laaja negatiivinen tunneskaala, että kokee ainakin olevansa elossa. :D Ilmeni vaan ettei se aio päästää irti katkeruudestaan, joten se siitä kaveruudesta. Ei niin etteikö se olis terve pohja kaveruudelle, että toinen vaan tylyttää ku on niin saatanan katkera..